Maastoiluja

Kapun sairasloman jälkeen olen papparaisellä käynnyt nyt neljä kertaa maastossa. Ensimmäinen maasto oli ihan käyntimaasto ilman satulaa ja Fasu seurana. Tämä oli herrojen ensimmäinen yhteinen maasto täällä meillä, joten sekin lisäsi vähän jännitysmomenttia. Mutta hyvin pojilla sujui, Kapu ei yhtään säpsynyt tai kiihkoillut vaikka Fasu kulkikin menomatkan ihan Kapun hännässä kiinni kuolaten mustan orin hännän yhdeksi jäiseksi kokkareeksi =)

Toisella kerralla lähdin yksin maastoon ilman satulaa ja silloin oli sapelihammastiikereitä joka puskassa. Käynti muistutti enemmän passagen ja kävelyn sekoitusta kuin rentoa maastoilua. Joten päätin mennä herran kanssa miehekkeen sukulaisen pellolle vähän spurttailemaan. Joo, tosi hyvä idea... Virtaa täynnä oleva hevonen, tilaa ja ratsastaja ilman satulaa. Pysyin selässä, ihme kyllä.

Viime viikonloppuna sain maastoon seuraksi Fasun ja Heidin. Nyt jo uskallettiin hitusen ravata yhdessä, ja hyvin meni. Tosin Kapu on sen verta kilpailuhenkinen, että edellä pitää mennä. Aina kun Fasu ohitti mun papparaisen, tuli pojulle kiire. Jopa meidät metsätiellä ohittaneen auton perään, piti Kapu-orhin sännätä. Käytiin samaisella pellolla taasen laukkaamassa. Fasulla oli vähän nihkeää menoa kun Kapu ei laukannut samaa aikaa. Ei viitsitty "ärsyttää" Kapun kilpailuviettiä, vaan laukattiin vuorollaan. Heidi yritti yllyttää Fasua laukkaan, mutta herra teki tyylikkään kulman katkaisijan ja Kapun luo. On ne sellainen parivaljakko. Kapulla ei tuottanut ongelmia laukata kunnolla. Tunsin kuinka vinttikoiramaisesti herran takalisto painui rungon alle ja sit mentiin et hippulat vinkui. Minä vain nauroin ja annoin pojan laukata. Kapussa on kyllä se hyvä puoli, vaikka laukataankin lujaa niin herra antaa aina alas. Niin nytkin... Käytiin vielä maastolenkin jälkeen naapurin kentällä laukkaamassa lisää. Ihanasti Kapu meni. Laukka pyöri vaivattomasti ja minä sain vain nauttia menosta.

Tänään teimme kirpeässä pakkassäässä (-24 astetta) parin tunnin maastolenkin hietakankailla. Meillä oli Heidin kanssa ensimmäisten muutaman sadan metrin jälkeen jo ripset niin jäässä, ettei pahemmin enää eteensä nähnyt. Pojilla riitti onneksi virtaa vaikka ulkona olikin kylmä. Tosin puolessa välin lenkkiä Fasu oli sitä mieltä, että nyt riittää ja yritti monta kertaa lähteä metsän kautta takas kotiin. Heidi kuitenkin päättäväisesti sai herran takaisin Kapun peesiin. Reippaan ravipätkän jälkeen Fasu unohti moiset kujeet. Metsätien pohja oli niin hyvässä kunnossa, joten päätimme kokeilla ensimmäisen kerran laukkaa yhdessä. Fiksusti herrat laukkasivat peräkkäin. Viimeisen ravipätkän aikana tiellä ollut hiekkaklöntti oli Kapun mielestä varsin vaarallinen, ja sitä piti pienellä sivuloikalla varoa. Tästä johtuen Fasu meinasi istahtaa takajaloilleen täydestä vauhdista. Mutta kylmästä ilmasta ja pirteistä vanhuksista huolimatta maasto meni oikein mainiosti. Hienoa että vanhat pojat tulevat toimeen noin hyvin, niin on mukava käydä yhdessä maastossa. Huomenna irtojuoksutan Kapua isolla pellolla ja jouluaattona lähdetään Heidin ja Fasun kanssa yhdessä joulumaastoon ilman satulaa. Mun mieheke tulee mukaan Oliver (minun pieni, öhöm tai siis pienesti iso, perhoskoira)- koirulin kanssa.

Kapulle ja Fasulle on tullut talliin oma lemmikki. Kaneli- kani on muuttanut heille sinne kaveriksi =)

Ihanan talvinen keli maastoiluun