Tervehdys pitkästä aikaa ja pahoitteluni kun en ole postaillut. Asia on niin että olen pitkällä sairaslomalla ja tämän takia minun hevosteluni ovat lähinnä rauhallisten maastolenkkien varassa. Onneksi minulla on muutama ahkera Kapuilija jotka käyvät purkamassa Kapun energiaa maastoon ja auttavat minua tallitöissä. Myös eläkkeellä olevasta äitistäni olen saanut oivallisen tallipiian =)
Kesä on nyt ohi ja talvea odotellaan. Minun puolestani lunta saisi tulla ainakin metri niin pääsisi harrastamaan hankiratsastusta ja pitkiä maastolenkkejä talvisissa maisemissa. Tänä vuonna kesä ja syksy olivat säiden puolesta loistavat sillä Kapun laidunkausi kesti viisi kuukautta. Kapu oli alkuun ihan ihmeissään kun piti alkaa öitä viettämään tallissa ja varsinkin kun Kapu vaihtoi karsinaa. Mutta pian papparainen muisti kuinka tallissa elelllään.
Jossakin postauksessa kehuin laittavani kuvan Kapun kuolaimettomista suitsista. Alla on kuva niistä, tosin kuvan oton jälkeen olen hieman modifioinut suitsia. Poskiremmit on siirretty astetta alemmaksi (kuten kuvasta huomaat niin poskiremmit on liian liki silmiä) ja olen hommannut poskihihnoihin myös pehmusteet etteivät hihnat hinkkaa.
Itseä harmittaa suunnattomasti kun meidän kuolaimeton ratsastus- treenijakso jäi lyhyeksi minun terveystilanteeni takia. Ehdin ratsastaa niillä vain pari kertaa, mutta joka ratsastuksen jälkeen homma meni aina eteenpäin. Nyt vain toivon että saan itseni kuntoon niin päästään taas papparaisen kanssa treenaamaan. On mukavaa vaihtelua ratsastukseen mennä näillä.
Kapu on saanut myös talliin kavereita. Tallissa asustaa nyt talven yli kolme kania. Belgian jätit nimeltään Lumikki, Kääpiö ja Kaneli. Neitokaiset asuvat Kapun vanhassa karsinassa. On aivan ihanaa kun tallissa on elämää. Voi olla että nämä ylläpito-kanit istuttavat minuun kanikuumeen niin että joudun hommaamaan oman kanin ensi kesänä. Toinen koirahan meille on tulossa Jallulle kaveriksi tuossa joulun tienoilla. Näin se meidän karvainen perhe kasvaa.
