Narukävely-lenkkejä ja laidun-vouhkaa

Nyt kun minulla on Kapun liikuttaminen minimissä ja liikuttajiakaan ei käy 1 tai 2 viikossa niin herra kerää vähän tuota turhaa energiaa sekä kujeita. Laitumelta on karattu kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla niin, että langat on pysynyt ehjinä. Mystistä!

Olemmekin siksi päästäneet Kapun isolle laitumelle ja vähän hyppyyttäneet sitä. Voi sitä riemun määrää. Myös melkein joka päivä käydään lyhyellä narulenkillä. Sen verran mitä minun leikattu selkäni kestää. Mukana menossa on myös mieheni turvamiehenä. Mielenkiintoista on se, että aina kun mieheni on mukana lenkillä niin herra käyttäytyy kuin enkeli. Hyvä varmuustekijä näin leikkuun jälkeen.

Kapu-papparainen nuorena

Tänään sain käsiini hyvältä ystävältä jokusen kuvan Kapusta kun herra oli nuorempi. Ko kaverini on hoitanut ja ratsastanut Kapua tuolloin. Herrahan on tullut Suomeen vuonna 1999. Kapu on ollut kaiken kaikkiaan kolmella eri omistajalla ennen kuin siirtyi minun omistukseeni. Seuraavat kuvat ovat hyvin suurella todennäköisyydellä vuodelta 2001, jolloin herra on ollut 10-vuotias. Kyllä kuvista Kapun tunnistaa, mutta on niin outoa kun sillä ei ole harmaata missään. Täytyy kyllä tunnustaa, että olisin jo tuolloin rakastunut herraan. Sen verran komea hän on <3

Syksyisiä maastoja

Kapu on nauttinut syksyisistä maastoista tallityttöjensä kanssa. Itse olen tyytynyt ukkelin kanssa rauhallisiin kävelylenkkeihin, tosin nyt niihin tulee vajaan 4 kk tauko, kun minulle ilmoitettiin selkäleikkaukseni ajankohta. Tuskin maltan odotfaa kun saan leikkauksen jälkeen aloittaa taas ratsastuksen. Selkäni leikkaava lääkäri oli kovasti hyvillään kun kuuli minulla olevan oma hevonen. Nykyään selkäleikatuille suositellaan ratsastusterapiaa. Tieteellisesti on kuulemma nyt pystytty todistaa, että hevosen liikkeet tekevät hyvää selälle. Itselläni on tavoite, että vuoden sisällä leikkauksesta pystyisin ratsastaa Kapulla 3-5 kertaa viikossa. Täytää vain toivoa, että herra pysyy terveenä sitten kun itse pystyn alkaa lisäämään liikuntaa.

Syksyä herra on päässyt nauttiimaan pitkien maastolenkkien ja mutakylpyjen muodossa. Alkaa kohta kaikki sadeloimet olemaan sen näköisiä että loimen omaa väriä ei kuran alta näy :)

Kuva: Janika S

Syksy on saapunut

Nyt täytyy sanoa että tämä kesä oli kovin lyhyt. Melkein koko kesä odotettiin hyviä ja lämpimiä kelejä. Ja sitten kun ne vihdoin ja viimein saapui, kesä olikin jo ohi. Nyt on edessä pitkä, pimeä ja märkä syksy. Ainoa ilo syksyssä on kynttilät sekä sänkipellolla kiitolaukkaaminen. Kynttilöitä on poltettu, mutta kiitolaukkakivat odottavat vielä sitä, että puinnit saadaan tehtyä.

Myös laidunkausi alkaa olemaan ohi, vielä viimeisiä vihreitä korsia syödään isolla laitumella ja herra yöpyy, siihen asti kun tulee pikkupakkaset tai laidun menee ihan kurakoksi, ulkona. Viime vuonna ns. kesä- ja ulkokausi kesti 5 kk. Saa nähdä kuinka tänä vuonna käy. Kapu siirtyi jo huhtikuussa yöksi ulos, että vissiin tulee ainakin hitusen pitempi ulkokausi. Kylmähän herralle ei tule näin syksylläkään, sillä paksumman karvan kasvatus on aloitettu jo.

Pääsin tänään pitkästä aikaa Kapun selkään. Käytiin sellainen tunti köpöttelemässä maastossa. Muutaman laukkapätkän otin ja herralla oli virtaa, mutta ihanasti pappa jaksoi istuntaa kuunnella ja sainkin säännösteltyä laukan tempoa pelkällä istunnalla. On se mahtavaa kun eläin toimii niin pienillä avuilla, että tuntuu sen toimivan pelkällä ajatuksella. Niitä ratsastuksen parhaita puolia <3

Parin vuoden takainen sänkkäri-kuva, jos tänä vuonna saisi uusia =D

Kesä tulee

On se ihanaa kun kesä tulee. Aurinko paistaa, on lämmin ja joka paikka on ihanan vihreänä. Olen alkanut pikkuhiljaa totuttamaan Kapua taas vihreälle ruoholle. Samassa tahdissa olen alkanut vähentämään siltä ohraa ettei vaan viime kesäinen kaviokuume uusiutuisi. 

Herrahan on sitä mieltä, että tänne mulle, heti kaikki nyt. Joka kerta kun menen pihalle niin katoslaitumelta kuuluu kärkäs hörinä vaatien pääsyä vihreää syömään. Hassu otus =)

Blogi siirtynyt aika pitkälti Facebookkiin

Syy pitkään, pitkään hiljaiseloon on siinä, että aikalailla nykyään kirjaan Kapun kuulumisia naamakirjaan. Käy ihmeessä lukemassa sieltä mitä reippaalle papparaiselle kuuluu.

Kapun löydät täältä:

https://www.facebook.com/pages/Kapu-papparainen/1509933772629674

Mutta Kapu-papparainen täytti helmikuussa 24 vuotta ja vauhti ei ole hiljentynyt yhtään, ja se on hyvä juttu. Olisin huolissani, todella huolissani, jollei papparaisella olisi kujeet ja vauhdikkuus mielessä.

Tuossa vähän ennen joulua saatiin taas vahvistusta meidän eläintarhaan. Saku- niminen kookipoika muutti taloon ja yhteiselo kaikkien eläinten kanssa on lähtenyt oikein  hyvin käyntiin. Tietysti heti alussa Saku jäi Kapun takakavion alle, mutta onneksi ei käynnyt kuinkaan, ja nyt koiruli osaa kunnioittaa Kapun jalkoja.