Niin vain vaihtui vuosi, mutta meidän elo on jatkanut samalla lailla täällä maalla. Aamuisin pojat saa ruuan talliin ja sit pihalle. Koko päivän saavat pihalla olla ja illalla hoitotoimenpiteiden ja iltaruuan jälkeen yöpuulle. Nyt pojat ovat saaneet omat pyöröpaalit laitumelle, niin ei tarvitse enää aamuisin ja päivisin heiniä käydä nakkomassa. Kapulla oli pyöröpaali viime talvena joten tiesin, että Kapu osaa "elää" paalin kanssa, eli ei ole koko ajan sitä syömässä vaan aina silloin kun nälkä on. Fasukin hoksasi sen tosi nopeasti, että ei paali siitä mihinkään häviä vaikkei sitä ole koko ajan syömässä. Tosin paalia piti kamalasti pelätä kun sellainen oli sinne yllättäen ilmestynyt. Kuin kissä herra kiersi paalia ja ensimmäinen suullinen otettiin kilometrin päästä kaula oikosenaa. Kapu puolestaan katsoi murhaavasti Fasua joka söi omaa paaliansa ennen kuin huomasi että toisessa päässä laidunta oli hänen oma paalinsa odottamassa syöjäänsä. Sinne siis vauhdilla...
Alkuvuoden ratsastelut ovat olleet vaihtelevia minun sairastellessa ensin kahdesti kuumetta ja nyt poden selkää. Mutta muutaman kerran ollaan käyty maastossa Fasun kanssa sekä yhdesti ilman seuraa. Myös kentällä ollaan menty. Kahtena viime sunnuntaina olen pitänyt Fasun omistajille ratsastus- tunnin ja olen lainannut Kapua toiselle omistajalle. Ja hyvin Kapu kuleksii kentälläkin. Ei takajalka vaivaa enää menoa yhtään, ja hyvä niin. Nyt kun saisi oman selkänsä kuntoon niin pääsisi itsekin orhin selkään. Josko tällä viikolla kävisi sellaisella hissuttelu-maastolenkillä katsomassa mitä selkä tykkää ratsastamisesta.
Muutaman kerran ehdin onneksi käydä myös Muhosella tunnilla (minulla oli taukoa tunneilla käymisestä kun mun polvi leikattiin loppuvuodesta) ja pääsin näin myös valvovien silmien alla ratsastamaan. Alkaa minun ja Kulti- ponskin yhteystyö pikkuhiljaa olemaan parempaa ja parempaa. Ehkä sitä voi jo jopa ratsastukseksi sanoa =)
Oikein paljon onnea Kapu-pojalle... 22 vuotta mittariin ja missään ei tunnu =) Tänään myös se päivä kun Kapu on ollut minun omistuksessa kaksi vuotta... Ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Ihan alkuun haluan pahoitella kun en ole bloggaillut. Olen ollut kuumeessa kahdesti joulun jälkeen, joten voimat ja virta on ollut vähän kateissa. Toivottavasti nyt pysytään terveenä, sillä Kapu on energinen ja terve, onneksi.
 |
| Pappojen kanssa maastoon |
Jouluaattona Fasun omistaja tuli ruokkimaan pojat heti aamusta, sinä aikana kun minä olin perinteisellä jouluaamun puurolla anoppilassa. Olimme koristelleen jouluviikolla tallin joulukoristeilla ja pojat saivat omat kuusensa laitumelle jo aattoa edeltävänä iltana. Kovasti tuntuivat nauttivan havujen syönnistä.
Lähdimme maastoon porukalla (mukaan tuli myös Oliver-koira ja minun miehekkeeni). Kapu sai hienon joululetin punaisella rusettinauhalla ja Fasukin sai otsaharjaansa kultaista koristenauhaa. Maastoilu sujui mukavan letkeässä tempossa ja nautimme koko pooppoo suunnattomasti rauhallisesta kävelystä lumisessa metsässä.
Myöhemmin päivällä tein Kapulle oman jouluherkun. Omenoita, porkkanoita, siirappia ja näkkärin murusia. Hyvin maistui minun rakkaalle ponskilleni. Yöksi pojat saivat vielä karsinaan vähän kuusen hakoja.
