Pitkääkin pidempi hiljaiselo on nyt päättynyt. Erinäisistä syistä en ole ehtinyt bloggaamaan, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni kirjoittaa tänne kuulumisia.
Kevät ja alkukesä meni mukavasti maastoillen ja kentällä pyörien. Ostin Kapulle kuolaimettomat suitset (Flower Bit). Kokeilin niitä muutaman kerran kentällä ja ihan hyvin meni. Paljon ne vaativat ratsastajalta, sillä edessä ei olekaan samallalailla jarrua vaan istunnan joutuu ottaa ihan eri tavalla töihin. Muutaman kiitolähdön Kapu otti kun jäin liikaa jalalla ja kädellä kiinni, mutta pienen keskustelun jälkeen homma oli taas hallussa. Laitan näistä suitsista kuvan seuraavan tekstiin, sillä tällä hetkellä makaan sängyssä läppäri sylissä ja ulkoinen kiintolevy ei ole koneessa kiinni ja siellä on kaikki minun kuvat.
Peruskuolaimella Kapu alkoi menemään hankalaksi, joten päätin lähteä hakemaan meille apua. Sainkin yhden ratsastustunteja työkseen ratsastuskoulussa pitävän naisen tulemaan tänne maalle ja pitämään meille tunnin. Teimme ihan perusjuttuja, sulkutaivutusta ympyrällä kaikissa askellajeissa. Tätä tehdessäni opettaja huomautti monta kertaa että minulla oli paino aina väärälle puolelle (suuntaan) taivutuksessa. Jotenkin Kapu sai minun istuntani muljahtamaan useasti väärään suuntaan. Tätä tapahtui myös ihan ympyrällä ratsastaessa ilman taivutusta. Itse en moista olisi ikinä huomannut, joten kyllä opettajasta on hyötyä. Kapuhan oli alkuun ihan ihmeissään kun joutui eri tavalla töihin kuin aikaisemmin. Yksin kun ratsastaa niin ei sitä ole niin vaativa ja hevonenhan käyttää sen auttamatta hyväksi. Siksi päätin että tästä edespäin pyrin siihen että meille pidettäisiin tunti joka toinen viikko. Mutta sitten tulikin kaviokuume!
Juhannusviikolla Kapu muuttui jäykäksi ja haluttomaksi liikkumaan. Etuset keräsivät nestettä, mikä on äärimmäisen harvinaista Kapulla. Ihmettelin tätä kovasti ja luulin että herra on vain jäykkä ratsastamisesta (keväällä oli jakso jolloin Kapu liikkui 3-5 viikossta) joten lisäsin venyttelyä sekä linimentin laittoa. Mutta eihän ne auttanut kun taudiksi paljastui kaviokuume. Juhannusaatonaattona herra ei suostunut nousemaan katoksesta ylös. Kauhean työn ja tuskan avulla saatiin herra ylös. Hyvin kankeasti ja vaikeasti saimme Kapun tallin eteen jossa aloin sitä hoitamaan. Tunnustellessani etujalkoja huomasin niiden olevan kuumat ja täynnä nestettä. Soitto ell ja diagnoosi: kaviokuume. Kipulääkkeet, jalkojen kylmäys, ruuaksi vain vettä sekä heinää ja lepoon. Varmuuden vuoksi otimme vielä kengätkin pois.
Onneksi saimme taudin talttumaan ja noin kuukausi taudin toteamisen jälkeen Kapu on taas isolla laitumella syömässä vihreää. Joka ilta siltä kuitenkin tsekataan jalat ja ruokavaliossa ei tällä hetkellä ole lainkaan ohraa ja rehua. Liikunnan lisääminen aloitettiin noin 3 viikkoa diagnoosin jälkeen. Ensin vain kävelytetttiin ja juoksutettiin. Sitten lähdettiin maastoon ja tällä viikolla ollaan oltu kentällä. Itse ehdin Kapun sairasloman jälkeen käydä sillä tasan yhden kerran maastossa kun minulle paukahti sairasloma ja ratsastuskielto. Onneksi minulla on ihana tallityttö joka on herraa liikutellu =) Harmikseni olemme hänet "menettämässä" joten uuden ratsastajan/talliorjan haku on menossa. Katsotaan millaisen tyypin herra hyväksyy ;)
