Ihana huomata että kevät on ottanut aikamoisia harppauksia eteenpäin, kuten lorisevat rännit tallin nurkalla, erittäin mutainen ja kurainen hevonen kun se piehtaroi talvikarvaansa pois laitumella sekä kesänopeusrajoitukset teillä, kertovat. Myös meidän lähellä olevaan pikku-järveen on saapunut joutsenpari, toivottavasti pari saa tänä vuonna rauhassa pesiä sillä viime vuonna ihmiset häiritsivät pesintää niin kovin että pari jätti hommat kesken ja muutti toiseen paikkaan.
Kevään tulon huomaan myös Kapusta. Martingaali ollaan otettu taas käyttöön, sillä meidän viime viikkoinen maastoilu oli aikasta vauhdikas kokemus. Mikä kumma tuohon mun munattomaan ukkoon menee aina keväisen? Kiikuttaa mua pitkin maita ja mantuja kuin kuoriämpäriä. Mut onneksi kenttä on ollut nyt hyvässä kunnossa ja siellä muutamaan otteeseen käyty mun ratsastaja-hoitajatyttöjen toimesta, sekä itse eilen kävin. Siellä herra onneksi kanavoi energiansa työntekoon mikä on enemmän kuin kiva juttu. Pitkästä aikaa sillä voi vaatia kunnon siirtymisiä ja kokoamisia. Mutta tuohon viime viikon maastolenkkiin...
Tässä kuvassa vielä tallustellaan rauhaisasti eteenpäin sillä vaikka maastot ovatkin alkaneet kuivumaan ja jää sulamaan, niin paikka paikoin on aika paha routa vielä että käymäjalkaa joutuu menemään. Tosin hyviä vauhtipaikkojakin löytyy sieltä täältä joissa jo hitusen uskaltaa laukkailla ja antaa herran mennä.
Meillä oli myös seuraa maastossa. Pellolla touhotti parisenkymmentä joutsenta joita siinä sitten tovi yhdessä seurailtaan tarkkaan. Kuvan oton jälkeen minun suunnitelmissani oli että ylitämme kapean ojan siirtyen samalle pellolle joutsenien kanssa ja pellon vierttä pitkin lähdemme toiseen suuntaan katsomaan josko sieltä löytyisi laukkakelpoisia hiekkateitä.
Tämän kapean ojan Kapu ylittää aina yhdellä käyntiaskeleella ilman mitään hyppyä. Ei nyt, vaan 1,5 metriä korkea esteloikka ja kiitolaukkaan. Mulla löysät ohjat ja kriittinen tasapainon menetys odottamattomasta loikasta johtuen. Ennen kuin sain ohjat käteen ja itseni takaisin satulaan kunnolla niin painoimme kiitolaukkaa kohti joutsenparvea. Kyllä, sinne sekaan me sitten painettiin. Minä huudan, joutsenet kaakattaa ja lähtee lentoon joka suuntaan ja herra vain kiihdyttää laukkaa. Yritän saada papparaista hallintaan mutta herra vetää kiitoa pää pystyssä hiljentämättä. En edes voltille saanut herraa, aivan kuin olis katujyrällä mennyt eteenpäin. Sen verta sain ohjattua orhia että päädyimme pellon kulmaan jossa oli metsä molemmin puolin. Sinne Kapu onneksi suostui vihdoin ja viimein pysähtymään.
Hengittelin tovin ja käänsin herran takaisin päin, parempi mennä tarkistamaan kuinka monta joutsenta olimme saaneet hengiltä. Ja taas yritetttiin päästä irti mun otteesta... Pään heilautus ja kuolaimeen kiinni. Onneksi olin nyt näppäimillä, joten raivokas karjaisu ja kääntö voltille veivät herran menohalut hetkellisesti. Seuraavat puoli tuntia keskustelimme kovaankin ääneen että millä tyylillä jatkamme lenkin loppuun asti. Loppu tulema oli se että hikisen avotaivutus-koottu laukka väännön jälkeen, etenimme juuri sillä tahdilla kun minä halusin. Loppuravit meni maastossa jo rauhalliseen, rentoon tahtiin. Kurvasimme anoppilan pihalle pit stopille, soitin anopille että saisiko hikinen ratsastaja vesilasillisen. Muikeasti hymyillen anoppi sellaisen minulle toimitti ja appiukko toi Kapulle leivän. Päätin että nyt menemme tietä pitkin kotia, sillä en yksinkertaisesti enää jaksaisi pysyä kyydissä jos herra saisi kevähepulin uudestaan.
Onneksi Kapullekin oli tullut hiki joten kuivateltiin tovi sisällä ennen kuin vein herran nauttimaan ulos päiväheinistä (yllä Kapun tyylinäyte miten hän haluaa kaulaviltin olevan). Tarkistin myös huolellisesti kaikki jalat sillä pelto missä herra spurttaili, oli vielä aika jäinen. Onneksi ei löytynyt mitään joten linimentit koipiin, poju loimiin ja ulos.
Seuraava investointi tulee olemaan fleece-vuorellinen sadeloimi sillä tuo pelkkä turkoosi-sadeloimi ei riitä tuulisinä kevätpäivinä jos herra on hikinen, ja toppaloimi on aivan liikaa sille näillä keleillä. Tässä herran tyylinäyte miten puhtaasti loimesta saadaan hyvinkin likainen. Mun oma sika-hevonen <3
