Vauhdin hurmaa

Kapu sai tänään tovin vouhkata ilman loimea isolla laitumella paksussa lumessa. Fasu oli toissa päivänä samaisella laitumella "juoksemassa". Fasu yritti keskittyä tosin enemmän jäätyneiden heinätuppojen syömiseen kuin spurttailuun. Vaikka minä heiluin oransseissa haalareissani kuin heinämies ja Heidi heilutteli riimunarua ilmassa, niin ainoa mitä Kirahvista saatiin irti oli löysän oloista ravia ja laukkaa ;) 

Toista oli tänään Kapun kanssa, hyvä että ehdin riimua herralta ottaa kun sitä jo mentiin. Ja kyllä kuulkaa herra veti menemään... Häntä töttöröllä laukkaa päästä päähän, hillittömiä spurtteja, ilopukkeja ja vauhdikkaita käännöksiä. Minun kateudeksi herra päätti esittää myös erittäin komeaa lisättyä ravia, joskus kun itse olisi selässä ja saisi pojun noin tanssimaan.

Mieheke oli mukana ottamassa kuvia, ja muutama aivan mahtava otos myös saatiin aikaiseksi. On se ihana huomata että hevonen haluaa liikkua ja mielellään sen myös tekee. Ilosilmälle kun toinen on ihan innoissaa, puhisee ja puhkuu ja vetää häntä soirolla pitkin laidunta. Ja kun ei herra olis millään halunnut lopettaa, seuraavalla kerralla pitää kyllä ottaa videon pätkä niin näette kuinka virtaisa tämä mun eläkeläinen on.

 

Maastoiluja

Kapun sairasloman jälkeen olen papparaisellä käynnyt nyt neljä kertaa maastossa. Ensimmäinen maasto oli ihan käyntimaasto ilman satulaa ja Fasu seurana. Tämä oli herrojen ensimmäinen yhteinen maasto täällä meillä, joten sekin lisäsi vähän jännitysmomenttia. Mutta hyvin pojilla sujui, Kapu ei yhtään säpsynyt tai kiihkoillut vaikka Fasu kulkikin menomatkan ihan Kapun hännässä kiinni kuolaten mustan orin hännän yhdeksi jäiseksi kokkareeksi =)

Toisella kerralla lähdin yksin maastoon ilman satulaa ja silloin oli sapelihammastiikereitä joka puskassa. Käynti muistutti enemmän passagen ja kävelyn sekoitusta kuin rentoa maastoilua. Joten päätin mennä herran kanssa miehekkeen sukulaisen pellolle vähän spurttailemaan. Joo, tosi hyvä idea... Virtaa täynnä oleva hevonen, tilaa ja ratsastaja ilman satulaa. Pysyin selässä, ihme kyllä.

Viime viikonloppuna sain maastoon seuraksi Fasun ja Heidin. Nyt jo uskallettiin hitusen ravata yhdessä, ja hyvin meni. Tosin Kapu on sen verta kilpailuhenkinen, että edellä pitää mennä. Aina kun Fasu ohitti mun papparaisen, tuli pojulle kiire. Jopa meidät metsätiellä ohittaneen auton perään, piti Kapu-orhin sännätä. Käytiin samaisella pellolla taasen laukkaamassa. Fasulla oli vähän nihkeää menoa kun Kapu ei laukannut samaa aikaa. Ei viitsitty "ärsyttää" Kapun kilpailuviettiä, vaan laukattiin vuorollaan. Heidi yritti yllyttää Fasua laukkaan, mutta herra teki tyylikkään kulman katkaisijan ja Kapun luo. On ne sellainen parivaljakko. Kapulla ei tuottanut ongelmia laukata kunnolla. Tunsin kuinka vinttikoiramaisesti herran takalisto painui rungon alle ja sit mentiin et hippulat vinkui. Minä vain nauroin ja annoin pojan laukata. Kapussa on kyllä se hyvä puoli, vaikka laukataankin lujaa niin herra antaa aina alas. Niin nytkin... Käytiin vielä maastolenkin jälkeen naapurin kentällä laukkaamassa lisää. Ihanasti Kapu meni. Laukka pyöri vaivattomasti ja minä sain vain nauttia menosta.

Tänään teimme kirpeässä pakkassäässä (-24 astetta) parin tunnin maastolenkin hietakankailla. Meillä oli Heidin kanssa ensimmäisten muutaman sadan metrin jälkeen jo ripset niin jäässä, ettei pahemmin enää eteensä nähnyt. Pojilla riitti onneksi virtaa vaikka ulkona olikin kylmä. Tosin puolessa välin lenkkiä Fasu oli sitä mieltä, että nyt riittää ja yritti monta kertaa lähteä metsän kautta takas kotiin. Heidi kuitenkin päättäväisesti sai herran takaisin Kapun peesiin. Reippaan ravipätkän jälkeen Fasu unohti moiset kujeet. Metsätien pohja oli niin hyvässä kunnossa, joten päätimme kokeilla ensimmäisen kerran laukkaa yhdessä. Fiksusti herrat laukkasivat peräkkäin. Viimeisen ravipätkän aikana tiellä ollut hiekkaklöntti oli Kapun mielestä varsin vaarallinen, ja sitä piti pienellä sivuloikalla varoa. Tästä johtuen Fasu meinasi istahtaa takajaloilleen täydestä vauhdista. Mutta kylmästä ilmasta ja pirteistä vanhuksista huolimatta maasto meni oikein mainiosti. Hienoa että vanhat pojat tulevat toimeen noin hyvin, niin on mukava käydä yhdessä maastossa. Huomenna irtojuoksutan Kapua isolla pellolla ja jouluaattona lähdetään Heidin ja Fasun kanssa yhdessä joulumaastoon ilman satulaa. Mun mieheke tulee mukaan Oliver (minun pieni, öhöm tai siis pienesti iso, perhoskoira)- koirulin kanssa.

Kapulle ja Fasulle on tullut talliin oma lemmikki. Kaneli- kani on muuttanut heille sinne kaveriksi =)

Ihanan talvinen keli maastoiluun

Sairaslomalaisen paluu

Viime viikonloppuna jaettiin tuo laidun kahden herran käyttöön, ja näin ollen Kapu pääsi 3 viikon "arestin/karenssin" jälkeen isommalle laitumelle. Olis suhteellisen hankalaa saada tolpat maahan johon oli jo pakkanen päässyt puraisemaan, mutta pienen pohdinnan jälkeen saimme jäädytettyä kaksi muovitolppaa ja narut vedettyä. Kesällä uusimme kaikki eristimet, langat ja huonot aitatolpat, ja jaamme toisen ison laitumen poikien käyttöön.

Tiistaina päätin ottaa Kapun juoksutusliinan toisen päähän ja vähän katsella millä mielellä ja liikkeellä herra 3 viikon totaaliliikutuskiellon ja 2,5 kuukauden vähäisen käytön jälkeen on. Onneksi tein niin, sillä virtaa oli jantterissa kuin pienessä pitäjässä. Voin vain kuvitella millainen maastoreissu meillä olisi ollut jos minä polvileikattuna olisin hypännyt herran selkään ja lähdetty maastoon. Vauhtia siis piisasi ja hyvältä näytti jalan liike, onneksi. Laukannostot oli aika vauhdikkaat ja herra esitti myös muutaman ilopukin liinan päässä. Liikutuksen jälkeen jalka lämpesi ja turposi hitusen, mutta jalan kylmäys ja savet hoitivat tilanteen.

Eilen juoksutin Kapua lisää, ja virtaa ei ollut enää niin paljon, mutta mielellään herra edelleen likkui. Kantoi itsensä kauniisti ja laukassa oli hyvä liitovaihe. Huomenna mennään porukalla maastoon. Kapu, Fasu ja naapurista otetaan vielä mukaan Cossi. Mielenkiinnolla odotan, että millainen reissu huomenna saadaan aikaiseksi. Toivottavasti ei ole liian kylmä.

Tallikaverit

On ollut kiireitä niin ei ole ehtinyt postata, mutta tallin asukeille kuuluu hyvää.Joulua odotellaan ja huomista ensimmäistä yhteistä maastolenkkiä. Fasu vielä opettelee tallin tavoille ja Kapu sitä yrittää kovasti opettaa, että miten täällä meillä oikein asutaan. Välillä Kapulla on sellainen ilme kun se katsoo Fasun touhuja, et oikeasti onko mun pakko asua tuon kanssa täällä =)

Ollaan treenattu tallissa vapaana olemista (siis ilman riimua ja naruja) sekä karsinassa olemista vaikka ovi onkin auki. Hyvin on Fasulle opit menneet perille, huomaa että hepan kanssa on touhuttu ja siltä on ennenkin vaadittu kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta. Myös narussa kulkemista on treenattu silleen että heppa pysyy sivulla, eikä höyryä ohi tai päälle. Myös talliin tuloa, seisomista, loimen laittoa laitumella yms. on treenattu, kaikkea sellaista mitä täällä on Kapun kanssa totuttu tekemään. Hyvin on onneksi mennyt, paitsi eilen Fasulla oli tullut laitumella tylsää sinä aikana kun olimme Fasun omistajan kanssa raveissa. Herra oli päättänyt kontata lankojen alta vapauteen. Kapu oli onneksi pysynyt lankojen oikealla puolella ja varmaan tästä syystä Fasukaan ei ollut kauas harhaillut. Onneksi mun mieheke oli kotona ja pääsi metsästämään valkoisen kirahvin savannilta =)