Siis hetkonen... Eilen vielä oli paljas maa ja nyt on lunta. Ei sen näin pitänyt mennä. Mun piti ehtiä nauttimaan Kapun kanssa rauhallisista syysmaastoista lehtien tippuessa puista metsässä. Nyt joka paikkaa peittää tuo valkoinen aine nimeltä lumi. Onneksi pojille ehdittiin maanantaina vaihtaa talvikengät alle, sillä sen verta vauhdikas oli aamun aloitus tarhassa.
Huomatkaa poikien paalien kokoero, kumpi on se possu?
Lunta tuli eilen taivaan täydeltä kun meidän piti Fasun omistajan kanssa pestä Kapu Hexocil- nimisellä shampoolla. Jostain syystä mun karvamopo päätti haluta pudottaa kaikki karvansa näin juuri ennen talven tuloa. Kapu on aina syksyisin kärsinyt mystisistä karvaongelmista (karvattomia kohtia kyljissä ja lavoissa), ja niistä on päästy eroon sivelemällä heppa Imaverol- liuoksella. Mutta tänä vuonna se ei auttanut vaan karvaa lähti edelleen ihan tolkuttomasti. Joten soitto eläinlääkärille ja nyt ensiavuksi pitää poju pestä kaksi kertaa viikossa tuolla Hexocil- shampoolla. Jollei ala tilanne parantua tulee eläinlääkäri herraa tutkimaan.
Joten ei se auttanut muuta kuin vetää vesiletku pihalle ja pestä herra muutaman asteen pakkasessa. Kapusta se oli sit niin ällöä hommaa. Mut kiltisti se jaksoi pihalla seistä kun luvattiin sille kaiken maailman herkkuja palkkioksi. Sitten käärittiin herra viltteihin ja loimiin kuivumaan käytävälle. Ja sehän oli sit niin tylsää että... Seistä nyt paikallaan loimien alla. HUOH! Kaikki keinot oli kyllä käytössä. Peruutus, kiemurtelu, kuopiminen, ravistelu, narujen syönti...
Poju paketissa =)
Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että pesulla loppuu karvan pudotus eikä tarvittaisi alkaa mitään lääkekuureja tai vastaavia syömään. Vielä kun herra ehtisi kasvattaa edes jonkinmoisen karvan talveksi niin ei tarvitsisi koko ajan olla loimittamassa. Siinä menee omistajan ja hevosen hermot, trust me =)
Jotenkin tuntuu että tämä syksy jäi oikeasti lyhyeksi. Vain muutaman kerran ehdittiin käydä sänkipelloilla kaasuttelemassa, kun ne oli jo käännetty ja nyt tuli lumi. Tylsää... Mut onneksi ne kerrat mitä pelloilla käytiin oli sitäkin vauhdikkaampia. Uskon että Kapu on ollut entisessä elämässä laukkahevonen, niin täysiä se menee... Ja sen kilpailuhenkisyys. Aika usein laukattiin rinnan pellolla Fasun kanssa, niin voittaa piti joka kerta. Fasua ei saanut päästää edelle millään hinnalla. Niin kuin maastossakin. Otetaan omiin nimiin pieniä ravikiihdytyksiä tai sisäkurvin ohituksia ettei vaan kaveri pääse edelle. Saman kohtalon koki myös Ville ja polkupyörä. Yhden kerran ukko lähti munamankelin kanssa meidän seuraksi maastoon. Kyllä oli Kapulla kiire ja stressi ettei vaan mokomakin putkikameli häntä voita. Yhdellä polulla pohja oli Kapulle huono joten meni jouduimme menemään käyntiä, kun ukko huiteli pyörän kanssa jo monen kymmenen metrin päässä. Voi että sitä hampaiden narskumisen, teiskumisen ja pään nakkomisen määrää. Ja sit kun pohja muuttui paremmaksi... Hevosen koko runko oikein huokui energiaa ja fiilistä, että pidä sä Jenni nyt kiinni koska me mennään nyt! Ei siinä muu auttanut kuin istua kyydissä ja niin me minun naurun kiljahdusten saattelemana saatiin Ville kiinni, joka oli hommassa mukana ja lähti polkemaan meitä karkuun mitä kintuista lähti. Että voi olla hevonen onnellinen! Päästin sitten Kapun "voittamaan" yhdellä pellolla. Mies jäi polkemaan tielle kun me mentiin pellolle jossa annoin luvan herralle paahtaa täysillä. Se ei ollut kuin noh ja häh, kun Ville jäi multaa syljeksimään suusta kun me mentiin ohi. Sivusilmällä Kapu koko ajan piti silmällä että missä pyörä ja ukko menee. Puhdas voitto kotiin =)
Tässä ollaan alkuverkkaamassa ennen tunnin alkamista
Tuossa loppukesästä Kapulla oli joku Grand Prix- kouluhevoskausi menossa, sillä niin hieno oli polle kenttätyöskentelyssä. Taipui, asettui, kulki peräänannossa, tuli kokoamiset ja lisäykset, sulut ja avot kaikissa askellajeissa, jopa Kapulle haastavat laukanvaihdot onnistuivat hyvin. Tuli jopa mietittyä, että onko mun hevonen sairas =D Onneksi se jäi vain väliaikaiseksi haaveeksi, sillä täyden työn saa taas tehdä että koulukuviot sujuu. On tuo mun papparainen vaan ihanan haastava herra! Maailman paras <3
