Yhdellä maastolenkillä Kapu polkaisi itseltään palasen toista takakavioita pois. Joten ostin buutsit taakse. Ensimmäinen kerta kun ne oli meillä käytössä maastossa, oli varsin mielenkiintoinen. Kapu nosteli takakinttuja ainakin metrin korkeuteen ja heitteli niitä sivuille. Ilme oli sellainen, että oliko ihan pakko. Nyt ollaan totuttu jo buutseihin, ja on loppunut takakavioiden paukuttelu yhteen.
Viime viikonloppuna meillä oli pitkästä aikaa seuraa maastossa. Fasu lähti matkaan. Pojilla oli virtaa ja harmitti suunnattomasti kun pohjat oli niin huonossa kunnossa, ettei laukkaamisesta tullut mitään. Yhdellä tien pätkällä päästelimme sitten reipasta ravia menemään ja eikös mun herra polkassu itseltään takakengän irti (juuri se jalka mistä puuttui kaviosta se pala). Mun mies nappasi kotona koko kengän pois ja loppuviikosta tulee kengittäjä lyömään sen takaisin, jos sen vaan saa. Jos ei, niin otetaan toinenkin kenkä pois. Meidän oma kengittäjä tulee kengittämään pojat itsenäisyyspäivän jälkeen, joten sinne asti Kapu on mahdollisesti ilman takakenkiä. Herraa se ei tunnu haittaavan yhtään, sillä viime talvena se oli saanut yhden illan aikana molemmat takakengät pois. Hyvin meni pari viikkoa talvipakkasilla ja liukkailla vaikka kengät olikin tallissa naulassa. Vissiin Kapun tausta ja hyvä tasapaino auttavat pysymään pystyssä vaikkei takana olekaan hokkikenkiä koivissa.
Jokunen viikko sitten, meidän papparaiset kujeili oikein urakalla. Saman viikon aikana karattiin kolme kertaa. Kahdesti Fasu ja kerran Kapu. Olisi kyllä joskus kiva tietää mitä tuon kaksikon päässä liikkuu. Vai liikkuuko siellä mitään? Hyvin suurella todennäköisyydellä ei mitään muuta kuin, kujeet, ruoka ja vielä toisenkin kerran ruoka.
Ensin karkasi Fasu Kapun puolelle laidunta, ja ei antanut kirveelläkään kiinni. Lopulta se juoksi langoista läpi. Ja tottakai, tämä sattui sellaisena aamuna kun mulla oli kiire töihin. Tuumasin jo, että heppa saa jää laiduntamaan vapaana kun en ehdi/saa sitä kiinni. Onneksi herra meni omatoimisesti omalle laitumelle. Rinti kiinni ja täyttä vauhtia töihin.
Saman viikon lauantaina Kapu päätti puolestaan, että Fasun puolella on herkullisempi paali joten sinne siis. Oli täysi työ saada se kiinni ja omalle puolelle laidunta kun Fasu höösäsi ja vauhditti Kapua. Lopulta saimme mun orin kiinni ja päätimme viedä ne isommalle laitumelle vähän tuhlaamaan energiaa. Ja kyllä, sitä energiaa piisasikin. Sen verta ilmavaa ja lennokasta oli papparaisen liike.
Kolmas kerta tapahtui kun veimme polleja meidän kaukaisimmalle lainalaitumelle. Kummallakin oli virtaa kavioissa ja matka laitumelle oli vauhdikas. Vähän väliä sai ottaa seis ja peruutusharjoitus. Lopulta pääsimme laitumen rintille ja Kapu meinas lähteä multa totaalisesti hanskasta. Tyynesti pyöräytin sen ympäri ja rauhoitin tilanteen ennen kuin päästin irti riimusta. Herra lähti hillittömällä pukkilaukalla toiseen päähän laidunta. Yleensä kun Fasun päästää irti Kapun jälkeen, niin se ampaisee peräpää korkealla nousten mun orin perään. Mutta ei silloin... Mies irrotti riimunarun ja Fasu peruutti ravilla viitisen metriä, ympäri ja portista ulos. Joo, omaa tyhmyyttä kun ei ollut rinti kiinni mut kun yleensä pojilla on kiire eteenpäin niin ei ole ehtinyt rintiä kiinni laittaa. Jostain syystä nykyään se on kiinni =)
Fasu otti sist ritolat, kiitolaukkasi laitumen vierellä olevaa tietä ja suoraan isommalle tielle. Onneksi ei tullut autoja, joten vahingoilta säästyttiin. Mun mies "sai" ajettua Fasun laidunta vastapäätä olevalle pellolle, jossa Fasu otti ilon irti elämästä. Hillitöntä kiitolaukkaa, pukkeja, käännöksiä, piehtarointia ja ilakointia. Saman kuviot toistuivat laitumella Kapun toimesta. Yritin muutaman kerran varovaisesti lähestyä Fasua, mutta karkuunhan se lähti. Joten päätin vain seistä keskellä liittymää ettei heppa pääse tielle. Keksittiin että mun mies hakee Kapun laitumelta ja taluttaa sitä tietä pitkin takaisin tallia kohti, josko sitten Fasu antaisi kiinni. Suunnitelma toimi enemmän kuin hyvin. Fasulle tuli hätä et mihin kaveri viedään, joten se tuli luokseni itse ja sain sen kiinni. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pian molemmat laidunsivat rauhassa laitumella. Seuraavana päivänä kävin päästelemässä Kapun kanssa höyryjä pitkällä laukkamaastolla.
 |
| Minä ja Kapu kesällä 2012 |
