Hör-hör

Alkaa syksy hiipimään tähän maahan ja se tietää sänkipeltoja. Valitettavasti meillä sairastetaan, papparaisella on mekaaninen kaviokuume ja ohuet kavionpohjat. Herra ollut saikulla kohta kuukauden ja ensi viikolla tulee ell ottamaan kontrollikuvat. Toivottavasti herralle saadaan lydä kengät pohjallisten kera jalkoihin ja aloittaa kävelytreenit. Perustan tämän siihen, että herra ei ole enää kipeä ja jaksaa tehdä jäynää laitumella. Eli peruspappaa jo =)

Koko kesä ollaan ratsasteltu joten ihan puskista tuli etusten ongelma. Tosin huomasin pari viikkoa ennen totaali jalattomuutta että arkoo kavionpohjia. Näin jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt tilata kenkääjä paikalle ja laittaa ne hiton pohjalliset joita jo silloin arvoin mielessä. Mutta jalattomuutta tahditti myös järkyttävä jäykkyys... Onneksi jäykkyys paljastui lieväksi nestehukaksi ja suolaepätasapainoksi. Apuun tuli elektrolyytit ja lisäjuotto. Vastaisuudessa herralle annetaan aina hikitreenin jälkeen elektrolyyttiä ja kesällä kuumina aikoina lisäjuottoa sekä tarvittaessa extra-suola.

Paimennusta by Jalmari. Kuva: Haapatassun Kennel

Teimme kesällä paljon maastoreissuja ja laukkailtiin pitkin hiekkateitä. Vähemmän käytiin pyörimässä kentällä. Toki välillä käytiin tarkistamassa että herra taipuu ja on suora. Myös pappa pääsi estehommiin yhden tutun ratsastajan toimesta. Hauskaa oli hevosella niin kuin ratsastajallakin. Ihana nähdä kun hevonen saa tehdä sitä mistä nauttii...

Harmi kun kesä oli niin lyhyt ja sateinen, mutta ehkä ensi kesä olisi jo kesä. Nyt vain toivotaan runsaslumista ja pikkupakkasta koko talveksi. Loskaa ja märkää, sitä emme kaipaa sitten ollenkaan. Mutta sitä ennen nautimme syksystä, toivon mukaan sänkipelto-kaasuttelun muodossa... 

Loppuun vähän meidän kuvia tältä vuodelta:

Kenttätyötä välillä

Tulitko hakemaan hommiin

Ensimmäinen laukka selkäleikkauksen jälkeen

Naapurin kaverit

Irtojuoksutusta

Selässä

Vihdoin se päivä koitti. Lääkäri antoi luvan kiivetä herran selkään. Oli sitä odotettukin yli 4 kk. Varmuuden vuoksi otettiin isäntä narun päähän jarruksi jos meno äityy lujemmaksi kuin käynti. Myös laitoin kuolaimettomat Kapulle, se on jotenkin herkempi niillä kuin kuolaimella.

Ette usko kuinka uskomaton fiilis oli istua oman hevosen selässä pitkän tauon jälkeen ILMAN kipuja. Olen nyt käynnyt kolme kertaa herran kanssa kävelylenkilllä ja ainakaan vielä selkä ei ole ottanut liikkumisesta mitenkään nokkiinsa. Tottakai selkä väsyy noin 15 minuutin ratsastamisesta mutta se on pientä siihen nähden kun selkään nousu, ratsastaminen ja ratsailta poistuminen ei tuo tulleessaa kipuja. Ehkä minä tästä vielä kuntoudun ratsastustunti-kelpoiseksi. Ja mikä parasta, selkäni ei moiti satulaa tai herran liikettä millään lailla. Pelkäsin että uusi selkäni ei istu vanhaan satulaan.

Kyllä me varmaan reilu kuukausi vain köpötellään ennen kuin kokeillaan laukkaa joka on ehdottomasti seuraava askellaji sen rullaavuuden takia. Raviin asti tuskin ennen kevättä intoudumme. Vaikka herra on pieni niin ravi on isohkoa varsinkin jos takakintut on töissä.

Uutta vuotta

Niin se vuosi otti ja vaihtui. Mitäs vuodesta 2015 onkaan jäänyt mieleen? No, se että herran liikuttaminen on ollut minun kohdaltani minimaalista kuin myös tietty selkäni leikkaus. Pari viikkoa pitäisi vielä kässehtiä ennen kuin on kontrollin aika. Toivon totisesti että luutunut olisi ja saisin luvata kiivetä selkään. Sen verta kova on ratsastuskuume täällä päällänsä. No, onneksi voin hoitaa ja talutella Kapua.

Jouluaattona käytiin myös kävelemässä. Minulla on joulutraditiona käynä Kapun kanssa aina jouluaatto-aamuna maastossa lenkillä. Nyt oli ensimmäinen kerta, että joutui tyytyä itsekin omin jaloin tallusteluun. Mutta sainpahan kerrankin kameran matkaan ja otettua herrasta joulukuvia.