Selässä

Vihdoin se päivä koitti. Lääkäri antoi luvan kiivetä herran selkään. Oli sitä odotettukin yli 4 kk. Varmuuden vuoksi otettiin isäntä narun päähän jarruksi jos meno äityy lujemmaksi kuin käynti. Myös laitoin kuolaimettomat Kapulle, se on jotenkin herkempi niillä kuin kuolaimella.

Ette usko kuinka uskomaton fiilis oli istua oman hevosen selässä pitkän tauon jälkeen ILMAN kipuja. Olen nyt käynnyt kolme kertaa herran kanssa kävelylenkilllä ja ainakaan vielä selkä ei ole ottanut liikkumisesta mitenkään nokkiinsa. Tottakai selkä väsyy noin 15 minuutin ratsastamisesta mutta se on pientä siihen nähden kun selkään nousu, ratsastaminen ja ratsailta poistuminen ei tuo tulleessaa kipuja. Ehkä minä tästä vielä kuntoudun ratsastustunti-kelpoiseksi. Ja mikä parasta, selkäni ei moiti satulaa tai herran liikettä millään lailla. Pelkäsin että uusi selkäni ei istu vanhaan satulaan.

Kyllä me varmaan reilu kuukausi vain köpötellään ennen kuin kokeillaan laukkaa joka on ehdottomasti seuraava askellaji sen rullaavuuden takia. Raviin asti tuskin ennen kevättä intoudumme. Vaikka herra on pieni niin ravi on isohkoa varsinkin jos takakintut on töissä.