Viime kirjoituksessa käytiin läpi kun meidän papparaiset ovat olleet vauhdissa, ja sama teema on kyllä jatkunut koko loppuvuodenkin. Onhan se ihana kun papparaisissa riittää virtaa, mut välillä tuntuu et onkohan jätkien sukutauluissa sittenkin syntymäajan kohdalla käynyt joku virhe =)
Pojilla oli ennen joulua kova viikko kun saman viikon aikana tuli eläinlääkäri ja uusi kengittäjä, joka oli Kapun kauhuksi mies. Mutta siitä lisää myöhemmin... Ja tapaninpäivänä saivat vielä matolääkkeet.
Aivan ihana ja rauhallinen Ulla tuli rokottomaan ja raspaamaan pojat. Siinä kohtaa kun Fasun omistaja tuli tallille ja lähti hakemaan pojat sisälle, niin epäilyksen siemen oli kylvetty. Keskellä päivää sisälle, joten se ei tiedä mitään hyvää. Tuumivat jantterit eivätkä tuumannetkaan tulla rintille. Pienen neuvottelun jälkeen molemmat herrat olivat karsinoissaan ja molempien aavistukset kävivät toteen kun Ulla saapui tallliin tykötarpeiden kanssa.
Fasu hoidettiin ensin koska sille ei tarvitse antaa kun ihan pieni humautus rauhoittavaa. Kapu seurasi tapahtumaa omasta karsinastaan hyvinkin happaman näköisenä. Huolellisesti Ulla raspasi Fasun hampaat ja antoi rokotuksen. Valkoinen karsinaan ja minun hurja musta tilalle. Tosin Kapun karsinasta ulos saaminen oli aikamoinen haaste. Herra kun lyö neljä jalkaa maahansa ja tuumaa etten liiku niin ei se liiku. Tomerasti totesin orhilleni että nyt kinttua toisen eteen ja käytävälle.
Kuinka voi olla heppa surkean näköinen. Päätä mun kainaloon kun Ulla haki suonta kaulalta johon tuikata rauhoituspiikki. Kapulle piti antaa miehekäs annos sillä orhi ei pienestä määrästä edes hätkähdä. Onneksi Kapulle se on tuttu juttu, joten herra otti tulevan haara-asennon kaikilla jaloillaan ja antoi "unen" tulla. Sitkeästi se kyllä taistelee vastaan, mutta onneksi Ulla latasi sellaisen annoksen että pakko oli villiorin antautua vaipuen horrokseen.
Kapun hoidon jälkeen viltti niskaan pojalle sillä Kapu hikoilee rauhoittavan ulos kovalla vauhdilla ja karsinaan. Pienessä sivumyötäisessä Kapu tassutteli omaan karsinaan.
Kuvassa Kapu on vielä ihan rauhoittavan vaikutuksen alaisena mutta kuvan oton jälkeen parin tunnin päästä karsinasta alkoi kuulumaan kärkkäitä, komentavia hörinöitä. Vähän heinää nokan eteen ja pojat olivat koko loppupäivän sisällä.
Hevosten "rääkkäys" jatkui kyseisellä viikolla vielä kengityksen muodossa. Minua henkilökohtaisesti vähän jännitti kengitys sillä meidän oma kengittäjä jäi äippälomalle, ja meillä oli uuden kengittäjän haku edessä. Kapun edellisen omistajan avustuksella saimme yhden kengittäjän numeron jonka soitimme kengittämään pojat. Jännitystä lisäsi se, että kengittäjä on mies. Kapullahan on ollut koko elämänsä ajan vähän hankaluuksia tulla toimeen miesten kanssa, mutta onneksi uuden kengittäjän kanssa yhteystyö sujui hyvin. Alkuun lahjonta (kokonainen patonki upposi) ja pieni rapsuttelu niin kengitys ei tuottanut ongelmaa. Saa Erkki tulla kyllä kengittämään pojat uudestaankin, ellei me omistajat häntä juttuillamme vaan saatu niin hämilleen ettei enää tohdi uudestaan tulla ;)
Jouluaattona lähdimme perinteeksi muodostuneelle maastoratsastukselle. Tosin poikien vähäisen liikutuksen (pohjat ovat olleet niin maastossa kuin kentällä äärimmäisen paskat) päädyimme ratkaisuun että ilman satulaa emme tänä vuonna maastoon lähde. Myös Fasun kuski vaihtui astetta pienempään sillä Fasun omistaja lähti lenkille koiran kanssa. Mielenkiintoinen oli kyllä reissu sillä Fasu intoili Velho-koiran perään niin että unohti ihan tyystin että hänellä on ratsastaja selässä ja taluttaja vieressä. Kotimatkalle teimme vaihdon. Minä Fasun selkään ja polle töihin. Muuten oli aivan upea keli käydä maastossa, ja mukavaa oli kuten aina ennenkin.
Tapaninpäivän kävimme maastossa poikien kanssa. Olimme saaneet luvan yhdeltä viljeliltä että hänen sänkipelloillaan saa käydä laukkaamassa jahka pellot jäätyvät ja lunta tulee. Kävimme tsekkaamassa pellot ettei siellä oli ojia, monttuja yms. Hyviltä pelloilta näyttivät mitä nyt tällä hetkellä ovat lähinnä suo-tyyppisiä paikkoja. Olimme välillä hevosten kanssa polviä myöten siellä pellossa. On tämä kyllä ollut uskomaton talvi tähän asti... Nyt saisi kyllä alkaa tulemaan sitä lunta, prkl! Varsinkin kun herroissa virtaa piisaa ja maastossa ei ole pienintäkään mahdollisuutta laukkaan saati edes ravipätkään, vaikka pojilla on edessä kuuden hokin kengät ja takana kahdeksan hokin kengät. Pieni ravipätkä uskallettiin kotimatkalla ottaa hiekkätiellä ja Kapuhan otti siitä kaiken irti. Sellaista kiitoravin ja laukan sekoitusta että en tiennyt miten siellä selässä istua. Mutta eihän siinä auttanut muuta kuin pysyä kyydissä ja nauraa toisen intoilulle.
Ratsastuksen jälkeen annoimme hevosille matolääkkeet. Fasu loukkaantui minulle syvästi moisesta kohtelusta, ei edes porkkanaa suostunut ottamaan minulta kyseisen operaation jälkeen. Höppä-heppa =) Kapu taas oli suunnilleen suu auki odottamassa että mitä herkkua sieltä tulee. Hyvä ettei syönyt tuubejakin. Siinä toinen hölmö karvakasa.
Että tällaista meidän tallilla taas. Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille lukijoille ja paljon hevosentuoksuisia päiviä ensi vuodellekin.
