Täällä meidän rantsilla on tapahtunut eläinten vaihtoa suuntaan ja toiseen. Tammikuun lopussa perheeseemme liittyi pieni koirapoika nimeltä Jalmari (Jallu). Jallu on Welsh Corgi Cardican ja ikää herralla on nyt 12 viikkoa.
Toinen mullistus meillä on tapahtunut tallissa. Toinen pappa, Fasu, on tallista muuttanut lähemmäksi omistajiansa ja näin ollen Kapu on nyt jälleen oman tallinsa kunkku. Hyvin on herra siihen suhtautunut että jäi yksin. Ensimmäisenä päivänä Fasun lähdön jälkeen, piti vähän huudella ja juosta laitumella, muttas sen jälkeen ei ole herran käytöksessä ollut mitään outoa. Oma, sama pöhölö itsensä Kapu on. Tuntuu että Kapu on nyt ottanut Jallun uudeksi kamukseen, sen verta hyvin poijaat tulee toimeen keskenään.
Nyt meillä on talliin hakusessa kani, sillä Kaneli-pupu lähti myös Fasun matkaan, ja sen verta hupainen otus se oli, että oman kanin haluaa talliin. Tuossa kevään päälle olisi myös tarkoitus saada tallikissa pitämään hiirikannat kurissa. Sisälle kissaa ei voi ottaa, koska minä olen kovin allerginen kisu-misuille.
Ollaan tässä parin viime viikon aikan käyty yhdessä koko perhe lenkillä. Minä Kapun kanssa ja Jallu miehellä narussa. Hyvin on lenkit mennyt, ja pikkuhiljaa alkaa Jallukin kunnioittamaan hevosen kavioita. Muutama osuma on tullut, mutta onneksi ei ole käynyt mitään. Tulevaisuudessa olisi tavoite, että voisin lähteä Kapun kanssa maastoon silleen että Jallu on vapaana mukana. Ja en epäile yhtään etteikö se onnistuisi. Sen verta Jallu on kiintynyt Kapuun että käy sitä aina tervehtimässä laitumella, ja Kapu antaa koirulin olla rauhassa hänen laitumellaan. Ihme kyllä...
Tänään käytiin hienossa kevätsäässä lenkillä taas. Menin ilman satulaa koska oma selkäni on vähän jumissa ja hevosen rauhallinen käynti-askellus on mitä parhainta "hierontaa" selälle.
 |
| Jalmari nauttii kevätauringosta leikkien jälkeen |
Kovasti odotan jo kesää, että pääsee Kapun kanssa tekemään pitkiä maastolenkkejä ja kentälle vääntämään koulukuvioita. Herralla kun on kerääntynyt virtaa, koska kenttä ja maastojen pohjat ovat olleet erittäin huonot. Pari päivää sitten löysin maastosta sellaisen sadan metrin pituisen sulan, hiekkatien pätkän jossa pystyi vähän ravailemaan ja laukkaamaan. Vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi ja muutamat ilopukit sekä pystyynnousut piti suorittaa. Mutta eihän siitä vihainen voi olla, onnellinen vain kun vanhalla papalla riittää virtaa. Mutta kesä, tule jo. Me odotamme sinua!
 |
| "Olet minulle rakas ja tärkeä" |
