Nyt täytyy sanoa että tämä kesä oli kovin lyhyt. Melkein koko kesä odotettiin hyviä ja lämpimiä kelejä. Ja sitten kun ne vihdoin ja viimein saapui, kesä olikin jo ohi. Nyt on edessä pitkä, pimeä ja märkä syksy. Ainoa ilo syksyssä on kynttilät sekä sänkipellolla kiitolaukkaaminen. Kynttilöitä on poltettu, mutta kiitolaukkakivat odottavat vielä sitä, että puinnit saadaan tehtyä.
Myös laidunkausi alkaa olemaan ohi, vielä viimeisiä vihreitä korsia syödään isolla laitumella ja herra yöpyy, siihen asti kun tulee pikkupakkaset tai laidun menee ihan kurakoksi, ulkona. Viime vuonna ns. kesä- ja ulkokausi kesti 5 kk. Saa nähdä kuinka tänä vuonna käy. Kapu siirtyi jo huhtikuussa yöksi ulos, että vissiin tulee ainakin hitusen pitempi ulkokausi. Kylmähän herralle ei tule näin syksylläkään, sillä paksumman karvan kasvatus on aloitettu jo.
Pääsin tänään pitkästä aikaa Kapun selkään. Käytiin sellainen tunti köpöttelemässä maastossa. Muutaman laukkapätkän otin ja herralla oli virtaa, mutta ihanasti pappa jaksoi istuntaa kuunnella ja sainkin säännösteltyä laukan tempoa pelkällä istunnalla. On se mahtavaa kun eläin toimii niin pienillä avuilla, että tuntuu sen toimivan pelkällä ajatuksella. Niitä ratsastuksen parhaita puolia <3
 |
| Parin vuoden takainen sänkkäri-kuva, jos tänä vuonna saisi uusia =D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi luettuasi tämän. Piip =D