Tänä aamuna Essin kanssa (meidän "ottotyttö", Kapulle rakas hoitaja) mentiin tekemään aamutallia. Kapu oli hörisemässä heti kun ulko-ovi aukesi. Olin kippaamassa pojalle aamuruokia ruokakaukaloon kunnes huomasin, että karsinassa oli jotakin ylimääräistä. Turpeen alle oli ilmiselvästi yritetty piilottaa tyhjä hevosnamipussi. Otin pussin käteeni ja vilkaisin hevostani murhaavasti. Nolona Kapu käänsi katseensa pois ja oli sen näköinen kun pikkulapsi joka on yllätetty karkkivarkaista. Yritä siinä sit moittia hevosta kun toinen on niin syyttömän näköinen =)
Kaikista mielenkiintoisinta tässä on se, että miten ihmeessä Kapu on sen itselleen sinne karsinaan saanut. Kapun karsina on auki edestä, eli siinä ei ole kaltereita vaan poju voi työntää päänsä karsinan seinän yli käytävälle. Namit olivat harjapaksissa jemmassa, joka on sellaisen hyllyn päällä seinän vasten Kapun karsinan vieressä. Edellisenä iltana siitä muutaman namin pojalle annettiin ja pussi takaisin omalle paikalleen harjalaatikkoon.
Kovin on pojun kaulan täytynyt venyä että on pussin sieltä laatikosta saanut, sen verta kaukana se kuitenkin on. Ja se, että ylipäätänsä on sen kannen saanut auki. Täytyy vakavasti harkita semmoisen kameran hommaamista talliin sillä olisi kiva tietää mitä kaikkea tuo mun armas karvakasani yön pimeinä tunteina touhuaa. Muutaman kerran on ollut heinäverkko niin hukassa, että vasta päiviä katoamisen jälkeen se on löytynyt turpeiden alta vaikka koko karsina on käännetty ympäri miljoonaa tsiljoona kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi luettuasi tämän. Piip =D