Kuva-postaus meidän historiasta

Kapu-herra saapui minun elämääni syksyllä 2008, kun muutin takaisin kotiseudulleni ja sain vakiotunnin Muhoselta. Koska selkäni oli leikattu, oli erittäin tärkeää että minulle löytyy sopiva hevonen ratsastettavaksi. Sirpa päätyi Kapuun. Meidän ensimmäinen tunti oli katastrofi ja tuumasin hiljaa mielessäni että ei enää ikinä tuolla kopukalla. Sirpa oli onnneksi laittanut minulle seuraavallakin viikolla Kapun, ja siitä se sitten lähti. Vuonna 2009 aloin sitten hoitamaan Kapu-herraa. Ja tässä on minun ihan ensimmäinen kuva omasta hoitohevosestani...

Ensin hoidin Kapua vain sunnuntaisin, mutta pian otin myös torstain hoitopäiväkseni. Sunnuntaisin oli sitten aina vuorossa minun ja Kapun ratsastuspäivä. Joskus kyllä torstaisinkin kaasuttelin pojalle menemään, mutta sunnuntait oli pyhitetty ratsastukselle. Suuren harppauksen meidän ratsastusyhteistyössä eteenpäin antoi Minna Heinisen pienryhmätunnit. Kapu kun on Minnan entinen hevonen, joten hän kyllä tuntee tämän orhin kujeet. Alkuun menimme kentällä ja maneesissa pää pystyssä kuin hirvi, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi Kapun nokka osoittamaan oikeaan suuntaan, eli alas =)

Mutta ei Kapu ole helppo hevonen ja helpolla se ei kyllä mitään anna. Välillä oli Muhosella sellainen Kapu-show pystyssä että. Sivulle, taakse, poikittain, my little pony-pystyynnousuja ja pukkeja, käyntipiaffea, loikkia sinne sun tänne. Mutta sitkeästi minä vain pidin tuntuman ja istuin kyydillä. Kyllä se aina jossain kohtaa antaa sitten martyyrimaisesti huokaisten periksi. Olkoon, mennään sitten siivosti muodossa, Kapu tuumaa.

Minä ja Kapu Muhosella lokakuu 2009

Tämä kuva on otettu Muhoselta joulun alla 2010. Helmikuussa 2011 Kapuhan tuli minulle jalkavaivaisena eläkekotiin harrastekäyttöön.

Kapu uudessa kodissaan tsiljoonan loimen alla helmikuussa 2011. Uusi paikka oli pieni talli ja ei lähellekään niin lämmin ja tiivis kuin Sirpan talli. Ja kun Kapu oli vielä klipattu ja toipilas, oli pidettävä huoli ettei vaan poika pääse paleltumaan.

Kapu nauttii eläkepäivistään kesällä 2011. Pian tämän kuvan oton jälkeen oli muutto uuteen kotiin ja ihan omaan talliin.

Tämän kuvan omistaa Margit.

 Kapu uuden tallin pihalla syömässä hitusen viillintynyttä nurmikkoa.

Tässä ollaan lähdössä ensimmäistä kertaa tutustumaan uusiin maastoihin. Pelkästään uudet maastot eivät jännittäneet vaan myös se kuinka jalka kestää käyttöä. Molemmat pelot olivat turhia. Maastot ovat upeat, ja Kapukaan ei turhia hätkyile (yleensä) ja jalka toimii hyvin.

Kapun ja minun ensimmäinen joulumaasto 2011

Talvi 2012 oli kiva talvi. Paljon lunta ja ihania ilmoja. Tuli paljon maastoiltua herran kanssa. Ja tästä hommasta orhi erityisesti nautti, kiitolaukkaamisesta umpihangessa.

Kapu kun on entinen estehevonen ja tykkää siitä hommasta niin keväällä 2012 irtohypytettiin pojua hieman. Sehän meni onnesta ihan sekaisin ja suuttui meille kun keräsimme esteet pois. Höpsö heppa...

Maailman paras kouluheppa kesällä 2012.

Kapu "kesälaitumella" syömässä itse kylvettyä heinää yms.

Syksyllä sänkipellolla kaasuttelemassa villiorin kanssa. Lujaa mentiin ja kyllä kumpikin nautti, ensi syksynä uusiksi...

Tämä heppa laukkasi kyllä suoraan minun sydämeeni. Olen niiin onnellinen että saan viettää aikaani sinun kanssasi <3










Postauksen kuvat omistaa Jenni ellei toisin mainita, kiitos =)